37.

Tässä vuosien mittaa, kun minulla on kaneja ollut, on moneen kertaan tullut ihmeteltyä ja ihmettelen edelleen sitä, miten pienissä tiloissa ihmiset kaneja pitävät. Tässä muutama päivä taakse päin katsoin kuvaa jossa ylpeä kaninomistaja esitteli vasta siivottuja kanien asumuksiaan. Kuvan alle oli jo syntynyt melkoinen keskustelu häkkien koosta ja kun kanin omistaja mittasi häkit totesi hän niiden olevan  50 cm x 100 cm. Toisin sanoen 0,5 neliometriä. 

Plösö ihmettelee pressuja jotka eivät olleet tässä vielä edellisenä päivänä. 

Jotenkin se tuntuu aivan käsittämättömältä, puoli neliömetriä. Siitäkin huolimatta, että kani pääsisikin jaloittelemaan päivittäin. 

Tästäpä innostuneena suoritin laskutoimituksen ja tulin siihen tulokseen, että minun kaneillani on neliöitä käytettävissään hieman enemmän. Varaston sisä- ja ulkoaitauksen yhteispinta-ala on 12,8 neliömetriä. Eikä mukaan ole laskettu toisen kerroksen tasoja. 

Ressi kurkistelee toisen kerroksen portin takaa, pääsisikö vapauteen. 

Vaikka kaneilla on siis ympäri vuorokauden käytettävissään yhteensä "lattia pinta-alaa" tuo karvan verran alle 13 neliötä + tasot, tunnen huonoa omaa tuntoa siitä, elleivät kanit pääse päivittäin ulos juoksentelemaan. 

Kun kelit paranivat ja pihan pahimmat kurakot kuivuivat, ovat Ressi ja Plösö päässeet juoksentelemaan pihaan vapaina, aina sään salliessa. Sadepäivien ajan ne ovat saaneet tyytyä pysymään pupulassa, mutta muuten ne ovat päässeet nauttimaan vapaudesta ja osaavat kyllä ottaa siitä ilon irti.

Ressi kuuntelee tarkasti mitä koirien haukunta tarkoittaa.

Plösö varmistaa tilanteen vähän ennen seuraavaa pyrähdystä.

Joka kerta vapaina ollessaan ne kulkevat pikkuisen kauemmaksi, laajentavat reviiriään askel askeleelta. Ottavat kunnon juoksu spurtteja ja loikkivat ilosta pitkiä korkeita loikkauksia. Ressin uusi maailman valloitus kulkeutuu kohti viereisen, kunnan omistaman maa-alueen suuntaan ja vanhan navetan nurkille. Kuusiaidan alla se viihtyy hyvin ja kiiruhtaa sitten takaisin marjapuskien luokse nauttimaan tuoreesta laitumesta.

Äitee ja poika kuusiaidan kupeessa.

Tuntuvat nuo kanit tuumailevan siihen malliin, että koska meillä on jäänyt pensaat leikkaamatta, niin kanit voivat pitää siitä hyvän huolen. Varovasti ne maistelevat tuolla siis viinimarjapuskien oksia ja onpa niillä kuusi aitaakin tullut maisteltua. 

Kanien elämäniloa ja edesottamuksia seuratessa ei voi olla muuta kuin hyvällä tuulella.