3.

Aika kului hiljalleen, pakkanen paukkui ja ulkona oli paljon lunta. Riesa kulki minun ja Zeuksen mukana säännöllisesti ulkona lenkeillä, mutta työpäivien ajan se joutui olemaan valitettavan paljon yksin. Pikku hiljaa ajatus toisen kanin etsimisestä alkoi muuttua pelkästä ajatuksesta teoiksi. Halusin pienen mustan pystykorvaisen kanin ja sellaisen löytäminen tuntui mahdottomalta urakalta, ainakin kevättalvella 2010. Olisin ehdottomasti halunnut riistanvärisen Riesan kaveriksi, mustan kanin, jolle olisin antanut nimeksi Harmi. 

Yhdestä poikueesta sellainen olisi löytynytkin, mutta sitten "kasvattaja" päätti kuitenkin pitää sen itse. Olin hieman pettynyt, mutta päädyin sitten kuitenkin lopulta ottamaan samasta poikueesta madagaskarin värisen naaras kanin, jolle annoin nimeksi Ressi. 

Olin hyvin malttamaton odottaessni kanin tulemista luovutsikään, ja kun sain poikasen varattua itselleni, ihan ensi töiksi kävin kastroimassa Riesan. Ressi oli minun pieni pääsiäispupuni, ja kun se lopulta muutti meille oli sen ja Riesan koko ero huomattava. 

Ajattelin, että leikatun uros kanin ja pienen naaras kanin poikasen yhdistäminen sujuisi kivuttomasti. No jälleen kerran sain huomata olleeni väärässä. Riesa oli hyvin innoissaan uudesta lajitoveristaan, enkä koskaan aikaisemmin ollut kuullut minkään eläimen pitävän sellaista ääntä, kun Riesan kosiskellessa uutta kumppaniaan. Se oli Ressin kimpussa jatkuvasti, ei niinkään purren tai haluten tapella, vaan haluten astua kerta toisensa jälkeen. Pieni poikanen yritti väistellä ja paeta aikuista innokasta kania, mutta Riesa seurasi sinnikkäästi sen jäljessä. 

Lopulta päädyin epätoivoiseen ratkaisuun ja otin uuden kanin poikasen nukkumaan viereeni ensimmäiseksi yöksi. Hyvinhän se meni, siihen asti, kunnes kani pissasi sänkyyni. Pieni poloinen oli varmasti hämmennyksissä kaikista muutoksista. Olin alun alkaen ostanut sen kääpiöluppakorvan poikasena, mutta ajan kuluessa tulin aina vain enemmän siihen tulokseen, ettei se missään nimessä voinut olla kääpiöluppakorva kani, siinä täytyi olla jotain muutakin seassa ja sen jonkin muun täytyi olla hermeliiniä. 

Aika kului, kevät voitti ja hiljalleen alkoi muuttua kesäksi. Jo kun ensimmäiset vihertävät ruohon korret ilmestyivät näkyvii, aloin keräämään kaneille tuoretta ruohoa. Kun aloitti tarpeeksi ajoissa, ei voinut vahingossa kerätä kerralla liian suurta annosta, kun ruohoa ei vielä ollut niin paljon. Kun kanien mahat tottuivat tuoreeseen ruohoon, aloin päästämään niitä aidatulle pihalle laiduntamaan. Aluksi valjaisiin ja naruihin kytkettyinä, mutta sitten ihan vapainakin, joskin toki valvottuina silloinkin. 

Kanien ja minun yhteiselo oli lähtenyt hyvin käyntiin, niille oli seuraa toisistaan ja minä nautin suunnattomasti, kun sain niiden touhuja seurailla sivusta. Kaneista tuli aivan lyömätön parivaljakko joka teki ihan kaiken yhdessä, ne viihtyivät hyvin niin sisällä, kuin ulkonakin. Ja etenkin Ressi, oli hirvittävän innokas kaivelija. Kerta toisensa jälkeen sain peitellä tuon nuoren innokaan naaras kanin kaivamia kuoppia pihapiiristä. Erityisen mieluinen paikka sen mielestä oli kaivaa talon reunustalla, missä oli paljon pehmeää hiekkaa. 

Vanha sanonta, "ei kahta ilman kolmatta" vaikutti pitävän paikkaansa. Vaikka minulla oli kotona hyvin toimiva, kahden kanin lauma, ajatus kolmannesta kanista tuntui kiusallisen houkuttelevalta. Tällä kertaa olin päättänyt hankkia ihan oikean rotukanin, pienen, kirjavan ja paperillisen kanin. Ajatus tästä tuntui aivan ylitsepääsemättömältä, eikä auttanut muu kuin alkaa etsimään sopivaa sellaista...