40.

Plösön kanssa on ollut vuosien mittaan jonkin verran ongelmana se, että se ei ole juurikaan kestänyt tuoretta ravintoa. Hyvin pienetkin määrät tuoreruokaa aiheuttivat sen, että kuivien papanoita ei muodostunut juuri ollenkaan, vaan jatkuvat syömättä jääneet umpparipapanat sotkivat koko kanin takapuolen ulosteeseen joka tarttui tiukasti karvoihin kiinni. 

Tuolta nuorelta uroskanilta sai olla jatkuvasti "pesemässä" takapuolta ja irroittelemassa karvoihin tiukasti takertuneita paakkuja. Aikani tilannetta ja kanin "ahdinkoa" seurattuani jouduin tekemään melko tylyn päätöksen sen suhteen, että jätän kanien ruokavaliosta tuoreen kokonaan pois. Päätös oli helppo toteuttaa ja pitää siitä kiinni, kun päätöksen tekoaika osui syksyyn. 

Koko talven ajan kanien ruokavalio perustui siis pääasiassa kuivasta heinästä, jonka ohella ne saivat tietysti pieniä annoksia pellettejä aamuin illoin. Tarjolla oli vapaasti nautittavaksi myöskin jatkuvasti vaihtelevasti eripuiden oksia. Hyvin rajoitettu ruokavalio helpotti tilannetta huomattavasti, eikä kanin takapää ollut enää jatkuvasti löysän ulosteen tuhrima. Heinä erien vaihtelun ja maistuvuuden myötä huomasi kyllä selkeän eron papanoissa ja siinä, että tuliko Plösöllä syötyä heinää tarpeeksi vaiko eikö. Ressillä tätä ongelmaa ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan. 

Hämärästi muistelin, että kun tuo pieni pääsiäispupu aikoinaan 2010 keväällä minulle tuli, jäi sillä muutamaan otteeseen umppari papanat syömättä ja se sotki niillä vähän paikkoja. Mutta sen kotiutumisen myötä tämä jäi kuitenkin melko nopeasti pois, eikä se kyllä takapäätään koskaan onnistunut tuhrimaan siinä määrin, kuin poikansa. 

Kuten jo moneen kertaan olen tainnut mainita, niin aloitin tuoreen ruohon keräämisen kaneille heti, kun ensimmäiset korret vain uskaltautuivat näkyviin. Vaikka aloitin vihreän antamisen niinkin varovasti, niin Plösö sai siitä kuitenkin "vatsansa löysälle". Pian se kuitenkin tottui tuoreeseen ja nyt on ollut kyllä suunnaton ilo huomata, että sen kestää syödä tuota luonnosta kerättyä vihreää jo melko runsaitakin annoksia.

Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään huolen siitä, ettei vihreän syöttäminen syrjäyttyäisi kuivan heinän syömistä, vaan että kuiva heinä pysyisi kuitenkin noiden kanien pääravinnon lähteenä. Toisaalta, olen myöskin pyrkinyt keräämään näitä kevään tuoreita muualtakin, kuin ihan maan rajasta, eli jo pitkän aikaa kanit ovat saaneet nauttia myöskin lehtipuiden oksien silmuista ja viime päivinä jo "hiirenkorvista" ja pienistä lehtien aluista. Erityisesti pajuista ja pihlajista kanit syövät huolellisesti myös kuoret ja välillä mustikan ja puolukan varvut häviävät kokonaisuudessaan parempiin suihin. 

Kyllähän se harmittaisi melko paljon, jos tilanne olisi sellainen, ettei tuon Plösön maha kestäisi tuoretta enää lainkaan. Ressi kun suorastaan rakastaa kaikea tuoretta, ruohoista ja lehdistä, juureksiin asti ja tietenkin kaikkea mahdollista siitä väliltä. Kanien ruokkimista erikseen en haluaisi edes harkita, saati sitten sitä että jakaisin niiden tilat niin ,ettei Plösö pääsisi nauttimaan Ressin pöydän antimista. 

Siispä iloni siitä että tuo Plösökin pystyy kevään antimista nauttimaan, onkin moninkertainen :)