sunnuntai 21. joulukuuta 2014

30.

Heräteostoksena päädyin ostamaan kaneille tämän näköiset pienet pussit. Melko varovasti rupesin niitä lisäämään tuonne tutuksi ja turvalliseksi osoittautuneen pelletin sekaan ja hyvin näyttää kaneille maistuvan. 


Vielä en osaa sanoa, onko näistä mitään hyötyä, tai toisaalta sitten haittaakaan, mutta seurailen nyt tässä vähän samalla tilannetta. Tuota tuttua pellettiä ei tarkoitus ole missään vaiheesssa vaihtaa pois, mutta ajattelin, että jospa nämä vähän näin talven tullen täydentäisivät tuota kanien ruokavaliota.

Etenkin kun Plösöllä on aina ollut hyvin herkkä vatsa, joka tuppa menemään kuralle, jos se saa liikaa tuoretta tai juureksia. Tämän takia, olen nyt menneennä syksynä vähentänyt kaiken tuoreen antamisen aivan minimiin ja pyrkinyt siihen, että heinää kanit söisivät sitten senkin edestä. 


Heinän syönti välillä vähän kangerteli, kun kanit totesivat että sillä hetkellä tarjolla oleva heinä ei vastaa niiden laatuvaatimuksia. Kun kävin ostamassa karkeampaa heinää, alkoi heinä taas vaihtua ja nyt kun tarjolla on sekä lehtevämpää, että karkeampaa heinää kuluvat ne melko tasaiseen tahtiin. Kaneilla on nyt vapaus valita, kumpaa heinää ne mieluummin syövät, vai syövätkö molemmista vuorotellen. 

Oksia kaneilla on tarjolla koko ajan, joskin talvi aikaan oksat ovat pääsääntöisesti peräisin havupuista, kun taas keväisin, kesäisin ja syksyisin ne syövät mieluusti lehtipuiden oksia ja lehtiä. 

Nyt kun piha alkaa olla jäässä, pahimmat kurakot eivät enää ole haittana ja päiväkin tästä kohtapuoliin alkaa pitenemään, pääsevät kanit taas pihalle juoksentelemaan sydämensä kyllyydestä. Kummasti lisävaloa päiviin toi jo pelkästään tuo harsomaisen ohut lumikerros, joka tässä joulun alla maahan satoi. 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

29.

Olemme kanien kanssa hiljentyneet viettämään tätä vuoden pimeintä aikaa. Viime viikolla näimme auringon kaksi kertaa ja sitä edeltävästä kerrasta on jo niin kauan etten edes muista. Mitään kovin suuria muutoksia ei pupulassa ole tapahtunut, mitä nyt perusteellinen siivous ja uusien oksien ja havujen vienti. 

Viime viikkoina kanit eivät ole juurikaan päässeet juoksentelemaan pupulan ulkopuolelle hyvin yksinkertaisesta syystä. Kun kaiken valoisan ajan päivästä viettää töissä, en ole uskaltanut päästää kaneja pimeään pihaan juoksentelemaan, koska en koe sitä tarpeeksi turvalliseksi. 

Silloin kuitenkin vielä kun päivät olivat pidempi ja ilta alkoi hämärtyä vasta seitsemän kahdeksan tienoilla, kanit pääsivät vielä lähes päivittäin pihalle juoksentelemaan. 

Tässäpä hieman kuvasaatetta tuosta meidän jämälaumasta ja sen ulkoilusta. 







Ulkona tuli vietettyä pitkät tovit kanien touhuiluja seurailessa. Samalla sitä tuli kuin puolivahingossa tehtyä pihan siistimistöitä ja haravoitua hartiat kipeiksi. Monelle saattaisi tulla yllätyksenä se, miten laajalla alueella nuo kanit täällä pihapiirissä kulkevat ja se, että ne laajensivät sitä aluettaan joka kerta ulkoillessaan. Mitään selkeää kaavaa niiden liikkumisessa ei ollut, ne kulkivat sinne tänne, takaisin ja ympäri autatallia. Selkeät polut niille kuitenkin muodostuivat, joskin niitä käytettiin hyvin sattumanvaraisesti. Sopivia suojaisia paikkoja löytyi tarpeeksi paljon ja kanit uskalsivat käyttää niille annetun tilan hyödykseen. 









Niiden uteliaisuus tuntui olevan pohjaton, kaikki paikat piti käydä läpi. Niin marjapuskien kuin autojenkin aluset. Lautapinojen reunat ja puupinojen välit ja kolot. Romukasan altakin löytyi hyviä piilopaikkoja, mutta kaikista paras oli se autotallin ja lautapinon välinen rako, jonne pääsi livahtamaan hyvin vaivihkaa ja täysin katseilta suojassa. Onneksi Ressin ja Plösön mielestä tärkeintä ei suinkaan ollut se piileskely, vaan juoksentelu ja ruohojen maistelu. 




Hyvin tarkkaavaisesti kanit kuitenkin kuuntelivat kaikkialta ympäriltä kuuluvia ääniä. Etenkin jos kuului jokin tavallisuudesta poikkeava ääni. Sen verran turvalliseksi kanit kuitenkin tutussa pihapiirissä olonsa tunsivat, ettei takajalkoja tarvinnut tömistellä. Riitti vain korvien höristely ja tarvittessa loikkiminen läheisimpään suojapaikkaan. 





Minusta alla oleva kuva on aivan erinomaisen hauska kuva siksi, että tuon samaisen kivirykelmän lähistöllä olen moneen kertaan onnistunut "hukkaamaan" Ressi kanin sitä syystä, että se on tismalleen noiden kivien värinen. Aikaisempinakin vuosina on tullut huomattua, että meidän pihapiiristä löytyy useampikin kivi, joiden viereen madagaskarin värinen kani maastoutuu täydellisesti :) 





Plösö vaikuttaisi tuumailevan millaisen auton hankkii sitten isona :) 






Ei äkkiä arvaisi, että alla näkyvä kuva osoittautui yhdeksi suosikki paikaksi. Tai ei siis ehkä olisi edes tullut mieleen arvata, ellei sattumoisin oli maannut kamera kanssa mahallaan ja tähtäillyt autotallin taakse. Löydätkö ensimmäisestä kuvasta kanin? Seuraavissa se onkin jo hieman helpommin havaittavissa.






Melko itsenäisiä nuo äiti ja poika osaavat olla, vaikka ovatkin niin läheisiä, knn vain äiti ja poika voivat olla. Silti ne eivät tarvitse toistensa tukea pihalla kulkiessaan. Kun pupulan oven aukaisee ensimmäisenä maailmalle lähtee aina Ressi. Hetken päästä Plösö ilmestyy ovelle tarkkailemaan tilannetta ja lähtee sitten omaan suuntaansa. Ne liikkuvat koko etupihan laajuisella aluulla omaan tahtiinsa, välillä rauhallisesti edeten ja parhaita ruohonkorsia tai lehtiä etsien, välillä hilpeästi hippulat vinkuen, minkä käpälistään pääsevät. Kun kanit yllättäen kohtaavat toisensa lähestyvät ne toisiaan hyvin varovasti varmustuakseen siitä onko kulkija tuttu vain tuntematon. Kun ne tunnistavat toisensa saattavat ne hetken verran hengailla keskenään, juoksennella edes takaisin tai laiduntaa yhdessä, mutta hyvin rohekasti lähteävt kumpiki sitten omaan suuntaansa taas hetken päästä kohdatakseen. 




Hirvittävän ihania nämä kanit ovat, ja mitä enemmän niiden ilonpitoa ja elämän riemua seuraa, sen syyllisempi olo itselle tulee kun ei pysty niille tarjoamaan täysin luonnonmukaisia oloja. Hyvin vahvasti olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, ettei kani ole mikään häkki eläin vaan luotu liikkumaan ja niiden tulee saada liikkua. En osaa kuitenkaan kokea niin, että kani nauttisi juurikaan ulkoilusta jossa se on kytketty useimmiten alle kahden metrin mittaiseen naruun ja omistaja kulkee jatkuvasti sen kantapäillä. Juurikin tästä syystä kun meillä kanit toisinaan ulkoilevat valjaiden ja narujen kanssa,  on niiden narujen pituus 15 metriä. Kun kysymyksessä on kevyt naru, ei se hidasta lainkaan kanin etenemistä muuta kuin silloin, kun sen on tarkoituskin tehdä niin! 

Kuten jo edellä mainitsin, kanit eivät kuitenkaan viime päivinä ole päässeet pihalle ulkoilemaan juurikin siitä syystä, että kun olen päivän valoisan ajan pois kotoa, en halua kaneja pimeässä pihassa niiden oman turvallisuuden takia ulkoiluttaa. Kovasti odotankin siis jo lumen tuloa, päivän pitenemistä ja etenkin sitä, että aurinko alkaa paistaa ja lämmittämään. Niin kanitkin pääsevät taas täysin rinnoin nauttimaan kanin elämästä. 

Ennen aurinkoa ja kevättä on kuitenkin edessä mustaakin mustempi joulukuu ja joulun odotus. Mitään kovinkaan erikoista en pupuille aio jouluksi laittaa. Mitä nyt ehkä hakea niille uusia havuja pupulaan. Kokonaisesta joulukuusesta kanit pääsevät kuitenkin nauttimaan vasta joulun jälkeen kun kuusi on riisuttu ja tuodaan ulos. Silloin se saa siirtyä kokonaisuudessaan kanien sisustuselementiksi ja kanit tietysti tuunata sen ihan oman makunsa mukaan :)