9. 

Vaihdoimme kanien kanssa asuinpaikkaa ja samalla ne saivat muuttamaan sisätiloista ulos turvalliseen aitaukseen. Omakotitalon pihaan oli juuri alettu rakentaan uutta autotallia ja sen perustuksia varten kaivettu maa oli jätetty isoksi multakasaksi talon pihaan. Meidän muuttomme aikoihin kasa oli ihanasti ruohottunut ja niinpä päätin aidata sen kaneja varten, niin että ne pääsisivät sinne päivittäin jaloittelemaan ja laiduntamaan. 

Päätin ryhtyä nopealla aikatalululla tuumasta toimeen ja niinpä virittelin aidan multakasan ympärille. Kiersin aitauksen ympäri kerta toisensa jälkeen ja pyrin tilkitsemään kaikki mahdolliset kolot maan ja  verkon välistä. Aita ei ollut perin korkea, eikä aitausta katettu, mutta kaneja oli tarkoitus ulkoiluttaa siinä vain valvotusti ja näin tapahtui.

Virittelin multakasan toiselle laidalla melko suuren suojapaikan kaneille, niin että ne pääsisivät sinne auringolta suojaan. Kanit olivat innoissaan uudesta aitauksestaan ja nauttivat sydämensä kyllyydestä "vapaudesta". Ja mikä parasta, Ressi sai kaivaa sydämensä kyllyydestä niin, ettei tarvinut pelätä sen kaivavan itseään ulos aitauksesta. Kani nimittäin kaivoi aina multakasan "sydäntä" päin, eli kaikki sen kaivavat onkalot veivät aidoista pois päin, eivät aitoihin päin. 

Ihmisten lisäksi kanien hyvinvointi valvoi koira jos toinenkin. Aina silloin tällöin joku kaneista löysi aitauksesta reitin pois ja lähti rohkeasti laajentamaan reviiriään. Etenkin saksanpaimenkoira Roni kunnostautui kani vahtina, se seurali karanneen kanin liikkeitä kauempaa ja osasi aina kertoa meille missä karkulainen oli. 

Kanit saivat ulkoilla useita tunteja päivässä ja jos näin ei ollut, niin niille kerättiin tuoretta ruohoa aamulla ja illalla. Kaiken kaikkiaan uskon, että kanini elivät elämänsä parasta aikaa, nauttien Suomen kesästä.