25.

Talvi 2013-2014 ei ollut kovin luminen, itse asiassa lumitilanne vaihteli melko paljon. Välillä sitä ei ollut juuri lainkaan ja sitten yhtäkkiä maa saattoikin olla valkoisenaan. Kyllähän se onneksi sitten hetken aikaa pysyikin siellä maassa vuoden 2014 puolella. Meillä kanilauma sai jatkaa ulkoiluaan juoksutusaitauksessa läpi talven ja talvimyrsky kulki raivoten läpi Suomen maa, saivat meidän kanit paljon iloa sen tuhotöistä. 

Minulla oli useimmiten tapana päivänvalon aikaan tapahtuva ruokinta hoitaa samalla kun päästin kanit "jaloittelemaan" ja siitäkös kanit tykkäsivät. Heittomerkeissä tuo jaloittelu sana on siitä syystä, että kyllähän noilla kaneilla on melkoisesti liikkumatilaa ihan normaalistikin, vaikka jonain päivänä niitä ei ehtisikään päästää juoksentelemaan. Pelkästään jo niiden "häkissä" on nelitöitä enemmän, kuin monella muulla kanilla on liikkumatilaa koko elämänsä aikana.

Edellä mainitun myrkyn jälkeen kävin keräämässä kanien juoksutusaitaukseen lisää oksia. Kuvista ei varsinaisesti näe sitä, mutta sain kaneille aikaiseksi melkoisen "viidakon" ja ne olivat siitä kovasti innoissaan. Aina kun aitauksen järjestys hieman muuttui, oli kaneilla kiire ja tohina päästä kaikki paikat tutkimaan. Sama tapahtui myös pupulan sisustuksen suhteen. Niin innoissaan ne olivat muutoksista, että pyörivät jaloissa koko ajan siivouksen ja järjestelyn yhteydessä. Tässäpä nyt mutama kuva meidän pupujen "mäntyviidakosta"

Rehellisesti sanottuna minulle tuli yllätyksenä se, miten paljon kanit tykkäsivät tuosta männystä. Olin perin ajatuksena oli tuoda männyn oksat aitaukseen lähinnä näkösuojia ja piilopaikkoja, sekä hieman vaihtelua antamaan. Oksat tulivat kuitenkin hyödynnettyä myös kahdella muullakin tapaa. Kanit jyrsivät männykuorta omaksi ilokseen ja mahansa täytteeksi mielin määrin. Ja isoista oksista sai vielä nakerreltelun jälkeen hyvän kokoista polttopuuta kuivumaan. Onni on totisesti oma, monipuolinen pihapiiri.