26.

Päivä alkoi hiljalleen pidentyä, valon määrä lisääntyä ja ensimmäiset vihreät korret työntyä näkyviin. Minulla on jo vuosien ajan ollut sellainen tapa, että alan kaneille keräämään vihreää heti sitä mukaa, kun ensimmäiset korret huomaan. 

Monesti vuohenputkienkin alkuja suorastaan kaivelen edellisvuotisten, maahan painuneiden heinänkorsien ja muiden lakastuneiden kasvien alta. Syy tähän on mielestäni hyvin yksinkertainen ja selkeä. Kun ruohoa ja vihreää alkaa keräämään luonnosta heti, kun sitä on saatavilla, joskin vielä hyvin niukasti, ei sitä voi vahingossa kerätä ensi alkuun liian suuria määriä. Näin kanit ehtivät totutella tuoreeseen, luonnosta kerättyyn ruohoon ja lehdeksiin varovasti, pikku hiljaa. Ja kun kevät saa talvesta lopullisen voiton ja vihreää alkaa pukkaamaan esiin kaikkialta, ovat kanit jo ehtineet tottua ulkoa kerättyyn vihreään askel kerrallaan. 

Ja vaikka ensimmäisten vihreiden kerääminen onkin välillä työlästä ja haastavaa, niin sitä mukaa kun vihreän määrä lisääntyy, käy se päivä päivältä ja viikko viikolta helpommaksi. Ja mikäs on sen mukavampaa kuin se, että kun vihreää löytyy joka paikasta, voi sitä jo huolettomasti kerätä kaneille monipuolisesti ja runsain määrin, pelkäämättä että niille koituisi siitä jotain haittaa.

Kun maa alkoi kuivua, eikä joka paika ollut enää aivan kurassa, siirsin kanien juoksutus aitauksen nurmipohjalle. Siellä ne saivat omaan tahtiinsa laiduntaa ja nauttia elämästään.