35.

Kevättä kuuntelemassa

Lähdettiin yhtenä kauniina kevät päivänä koirien ja pupujen kanssa metsäretkelle. Täytyy sanoa, että siellä vietetty aika oli kyllä uskomattoman ihanaa. Tosin pupuja ensi alkuun hieman jännitti ja ne tuumaili, että kuluuhan se päivä, vaikka sitten tuolla kopassa kököttäen.

Kyllähän ne puput lopulta pääsivät kopasta liikkeelle, mutta eipä niillä tuntunut suurta liikkumisen tarvetta olevan, kun auringo paistoi tuohon kiven syrjälle niin lämpimästi. 

Mikäs meillä oli siellä metsäsaarekkeella istuskellessa, kun koirat huolehtivat siitä, ettei vaara pääse yllättämään mistään suunnasta. Tässä kuvassa "lähipartoionnista" huolehti Zeus. 

Linnut lauloivat todella kauniisti, suurinta korsenttia pitivät erilaiset tiaiset lähi puiden oksilla istuessaan ja lentää pyrähdellessään. Yli lentäneen variksen huuto sai kuitenkin Plösön hieman varuilleen. 

Uskaltautuihan se Ressi lopulta liikkeelle. Varmuuden vuoksi tällä tämän kevään ensimmäisellä metsäretkellä kanit oli varustettu valjailla ja pitkillä naruilla. Meidän tapauksessa nuo narut ovat 15 metriä pitkiä ja hyvin kevyitä, jolloin pystyn samalla mahdollistamaan kanien liikkumisen laajalla alueella ilman että niiden kantapäillä täytyy koko ajan kulkea, mutta myöskin sen, ettei minun tarvitse pelätä sitä että ne eksyisivät kokonaan omille teilleen.

Tässä tarkkaavaisena kuunnellaan kevättä ja etualalla kuvassa taitaa näkyä saksanpaimenen varjo. Se oli yksi mukana olleista koiravahdeista.

34.

Niin uskomattomalta kun se tuntuukin niin keräsin jo muutama päivä sitten kaneille ensimmäiset vihreät tuolta ulkoa. Etenkin kun ottaa huomioon vielä sen, että tätä tekstiä alettiin luonnostelemaan jo muutama viikko sitten. Kanit olivat tietenkin innoissaan maistelemassa, vaikka määrällisestihän tuota uutta vihreää oli vain hyvin vähän. 

"Suuri voima on auringolla, se sulattaa keväällä lumen..." Muistan lukeneeni joskus vuosia sitten jostakin runosta ja tottahan se on. Kyllä tuolla kevät auringolla on ihmeellinen voima. Kummasti sitä vain herää ihan erilailla elämään kun aurinko alkaa keväällä lämmittää sisintä myöten. Tuolla vanhan heinän alta uutta ruohoa etsiessä oli yllättävää oivaltaa se, että jos minulla ei olisi kaneja, tuskin osaisin olla niin onnellinen kevään ensimmäisistä ruohonkorsista. 

Tuolla kuvan otto hetkellä vihreää löytyi jo vähän enemmänkin. Näiden ruohojen ja vuohenputken alkujen lisäksi pupuille masistuu hyvin nyt kaikki erilaiset lehtipuiden oksat silmuineen ja erityistä herkkua niille tuntuu olevan nuo mustikan varvut, joissa tänään näin osassa jo pienet lehtien alutkin. 

Kyllä se nyt on sillä lailla, että vaikka tässä joku pieni takatalvi saattaisi tullakin, niin ei se meitä enää lannista :) 

33.

Yritin tuossa etsiä kuvaa, josta näkyisi kokonaisuudessaan tuo ensimmäinen kaninaitaukseni, sellaista kuvaa ei vain löytynyt. Sitä miksi olisin sen halunut löytää, johtui siitä että ajattelin kirjoittaa muutaman sanan siitä, mitä mieltä olen ylipäätää kanien pitämisestä lemmikinä. 

Se mistä nämä ajatukset lähtivät taas kerran liikkeelle ja jäivät kiertämään päättymätöntä rataa aivokapasiteetissäni johtuu muutama hetki sitten käymästäni kanin kasvatuskurssista. Päivä oli varsin mielenkiintoinen ja jotain uuttakin sielä opin, mutta aika paljon tuli sellaista minulle jo hyvinkin tuttua asiaa.

Keskustelujakin syntyi ja suurella mielenkiinnolla kuuntelin, miten kukin kanejaan piti ja hoiti. Jokainen tietysti ajatteli hoitavansa omiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Monien tavassa hoitaa kanejaan ei juurikaan ollut nokan koputuksia. Joskin hieman karsastaen kuuntelin, miten ihmiset puhuivat omista kaniloistaan, pupuloistaan, ihan mitä nimeään he niistä sitten halusivatkaan käyttää paikasta jossa pitävät kanejaan pienissä häkeissä. 

Minä en juurikaan tuolla kasvattajakurssilla puhunut, toimitin lähinnä kuuntelijaoppilaan virkaa. Kun vetailtiin tehdasvalmisteisten ja itse rakennettujen "kerrostalojen" eroja, hyviä ja huonoja puolia. Istuin hiljaa, vaikka mieleni olisi tehnyt tuoda vahvisti julki se mielipiteeni, joka on järkähtämätön, edelleen. Minun mielestäni kani ei ole häkkieläin. 

Tuntuu hirvittävältä ajatella, että alle kolmekiloisen kanin häkin korkeudeksi, eläinsuojeluasetusten mukaisesti, riittää 40 cm korkea häkki, jonka lyhimmän sivun tulee olla vähintään 40 cm pitkä. Koko häkin minimi kooksi riittää 1/2 neliötä. 0,5m x 1,0m, se on uskomatonta. Etenkin kun on nähnyt, kuinka paljon kanit liikuvat, jos ne vain saavat siihen mahdollisuuden. 

Siispä, vaikka tuntui pahalta istua hiljaa ja kuunnella, tein juuri niin. Minun on varmaan yksin taisteltava tuulimyllyjä vastaan, mutta teen sen sitten omalla tavallani. En kokenut tarpeelliseksi ruveta tuolla kurssilla kyseenalaistamaan ammattilaisen pitämää luentoa kanin kasvatuksesta ja hoidosta, saati sitten siitä, miten kanien hyvinvoinnista huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla. 

Tämä on pitkä silta varsinaiseen aiheeseen, eli tulevaan muuttooni liittyvään murheeseen. Vaikka varsinaisesta asunnosta ei ole vielä tietoakaan, muutosta puhumattakaan, niin tiedän, että en voi tätä asumismuotoa jatkaa ikuisesti. Ja kun muutan, muuttaa eläintarha tietysti mukanani. Ja siihen liittyy tämä etukäteis murheeni. Miten minä toteutan pupujen asumisen mahdollisessa kerrostalo, tai rivitalo asunnossa. Joudun ottamaan ne elämään ja oleilemaan sisätiloihin, joutumista se ei ole minulle, vaan kaneille. Ne elävät ja voivat hyvin, sekä viihtyvät varsin mainiosta tuossa isossa pupulassa, missä ne pääsevät ulkoilemaan aina niin halutessaan ja toisaalta olla sisätiloissa kun siltä tuntuu. Niillä tulee harrastettua liikuntaa ja liikuttua melkein kuin puolivahingossakin, kun ne tulevat syömään ja juomaan kakkoskerrokseen, käyvät vessassa ulkona ja nukkuvat sitten puppulan lattialle. Sen lisäksi niillä on vielä erilaisia tasoja, joilla ne voivat viettää aikaansa niin halutessaan. 

Niiden tämän hetkisessä asuinmuodossa on neliöitä enemmän, kuin siskoni ensimmäisessä opiskelija-asunnossa, kun mukaan lasketaan kaikki eri tasot, sekä sisä- että ulkoaitauksen pohjapinta-alat. Samanlaista elintilaa, ulkoilumahdollisuuksineen en tietenkään pysty tarjoamaan kerrostalo asunnossa. Jonkinlainen häkkiratkaisu sen suhteen on muutenkin tehtävä, koko eläinlauman hyvinvointia ajatellen. Vaikka koirat ja kanit ovatkin toisiinsa tottuneet, eivät ne saa viettää aikaa keskenään ilman valvontaa. Tämä tarkoittaa sitä, että työpäivien ja muiden menojen ajaksi, kanien vapautta on rajoitettava, niiden omaa turvallisuutta ajatellen. Ja se, miten sen toteutan, on juurikin se murhe. 

Aikaahan tässä on erilaisia toteuttamiskelpoisia ajatuksia päässä pyöritellä, yksi asia on kuitenkin varmaa. Mihinkään pieneen häkkiin niitä ei missää nimessä tulla sulkemaan! 

32.

Helmikuu tulla tupsahti ja on kohta jo ohitsekin, 

kovaa kyytiä ollaan menossa kevättä kohden. Luonto on vihjaillut kevään saapumisesta jo pidemmän aikaan, mutta eiköhän sellainen perinteinen kunnon takatalvikin tässä vielä saada, ennen kuin kevät lopulta vie voiton. 

Meidän pupulassa on vietetty edelleen hiljaiseloa, niin kuin blogistakin päätellä saattaa.

Helmikuun alkupuolella, oli kuitenkin 

yksi vuosipäivä, mikä lienee tarpeen nostaa esille. 

Pieni pääsiäispupuni Ressi, täytti 5 vuotta. 

Tältä näytti Ressi meille muuttaessaan.

Tällaiseksi viehkeäksi kaunottareksi se on vuosien myötä kasvanut ja ottanut äidin roolinkin hoitaakseen varsin mallikkaasti. 

Ressi täytti 5 vuotta 5.2.2015

31.

Vuosi vaihtui rämisten ja paukkuen

Onneksi tässä meidän lähettyvillä ei ihan niin hirvittävää ryskettä käynyt, vaan raketteja ammuttiin ihan hyvän matkan päästä, niin kanitkin selvisivät vuodenvaihteesta ilman sen suurempaa järkytystä. 

Kovasti puput ovat tykänneet noista Britt Animals pelleteistä ja itsekin tykkään erityisesti noista Imune stick, pelleteistä. Ne ovat tosi hyvän kokoisia, niin että ne saa näppärästä puolitettua ja vietyä kaneille päivällä herkkupaloiksi, samalla kun käy tarkistamassa, että pupulassa on kaikki hyvin. Melkoiset pakkaset kävi tuossa joulun ja uuden vuoden välissä ja lomilla kun olin niin kävin viemässä pupuille lämmintä vettä 3-4 kertaa päivässä, niin että niillä on mahdollisuus juoda aina halutessaan. 

Kovimpien pakkasten aikaan nostin hieman myös pelletin määrää, niin että kanit saavat riittävästi energiaa itsensä lämpiminä pitääkseen. Ruoka maistui hyvin ja heinääkin upposi kiitettävästi, niin ettei pelletin määrän nostaminen haitannut. 

Ulkoilemaankin kanit ovat päässeet ja hetkellisesti nauttimaan talven lumista. Tällä hetkellä niistä lumista ei kuitenkaan ole enää tietoakaan, kun vesi tippuu räystään reunasta ja taivaaltakin sitä tuppaa aika ajoin tulemaan ihan riittävästi. 

Täyttä laukkaa kohti uusia kokemuksia :) 

Uusi vuosi, uudet kujeet ja perästä kuuluu :) 

30.

Heräteostoksena päädyin ostamaan kaneille tämän näköiset pienet pussit. Melko varovasti rupesin niitä lisäämään tuonne tutuksi ja turvalliseksi osoittautuneen pelletin sekaan ja hyvin näyttää kaneille maistuvan. 

Vielä en osaa sanoa, onko näistä mitään hyötyä, tai toisaalta sitten haittaakaan, mutta seurailen nyt tässä vähän samalla tilannetta. Tuota tuttua pellettiä ei tarkoitus ole missään vaiheesssa vaihtaa pois, mutta ajattelin, että jospa nämä vähän näin talven tullen täydentäisivät tuota kanien ruokavaliota.

Etenkin kun Plösöllä on aina ollut hyvin herkkä vatsa, joka tuppa menemään kuralle, jos se saa liikaa tuoretta tai juureksia. Tämän takia, olen nyt menneennä syksynä vähentänyt kaiken tuoreen antamisen aivan minimiin ja pyrkinyt siihen, että heinää kanit söisivät sitten senkin edestä. 

Heinän syönti välillä vähän kangerteli, kun kanit totesivat että sillä hetkellä tarjolla oleva heinä ei vastaa niiden laatuvaatimuksia. Kun kävin ostamassa karkeampaa heinää, alkoi heinä taas vaihtua ja nyt kun tarjolla on sekä lehtevämpää, että karkeampaa heinää kuluvat ne melko tasaiseen tahtiin. Kaneilla on nyt vapaus valita, kumpaa heinää ne mieluummin syövät, vai syövätkö molemmista vuorotellen. 

Oksia kaneilla on tarjolla koko ajan, joskin talvi aikaan oksat ovat pääsääntöisesti peräisin havupuista, kun taas keväisin, kesäisin ja syksyisin ne syövät mieluusti lehtipuiden oksia ja lehtiä. 

Nyt kun piha alkaa olla jäässä, pahimmat kurakot eivät enää ole haittana ja päiväkin tästä kohtapuoliin alkaa pitenemään, pääsevät kanit taas pihalle juoksentelemaan sydämensä kyllyydestä. Kummasti lisävaloa päiviin toi jo pelkästään tuo harsomaisen ohut lumikerros, joka tässä joulun alla maahan satoi. 

29.

Olemme kanien kanssa hiljentyneet viettämään tätä vuoden pimeintä aikaa. Viime viikolla näimme auringon kaksi kertaa ja sitä edeltävästä kerrasta on jo niin kauan etten edes muista. Mitään kovin suuria muutoksia ei pupulassa ole tapahtunut, mitä nyt perusteellinen siivous ja uusien oksien ja havujen vienti. 

Viime viikkoina kanit eivät ole juurikaan päässeet juoksentelemaan pupulan ulkopuolelle hyvin yksinkertaisesta syystä. Kun kaiken valoisan ajan päivästä viettää töissä, en ole uskaltanut päästää kaneja pimeään pihaan juoksentelemaan, koska en koe sitä tarpeeksi turvalliseksi. 

Silloin kuitenkin vielä kun päivät olivat pidempi ja ilta alkoi hämärtyä vasta seitsemän kahdeksan tienoilla, kanit pääsivät vielä lähes päivittäin pihalle juoksentelemaan. 

Tässäpä hieman kuvasaatetta tuosta meidän jämälaumasta ja sen ulkoilusta. 

Ulkona tuli vietettyä pitkät tovit kanien touhuiluja seurailessa. Samalla sitä tuli kuin puolivahingossa tehtyä pihan siistimistöitä ja haravoitua hartiat kipeiksi. Monelle saattaisi tulla yllätyksenä se, miten laajalla alueella nuo kanit täällä pihapiirissä kulkevat ja se, että ne laajensivät sitä aluettaan joka kerta ulkoillessaan. Mitään selkeää kaavaa niiden liikkumisessa ei ollut, ne kulkivat sinne tänne, takaisin ja ympäri autatallia. Selkeät polut niille kuitenkin muodostuivat, joskin niitä käytettiin hyvin sattumanvaraisesti. Sopivia suojaisia paikkoja löytyi tarpeeksi paljon ja kanit uskalsivat käyttää niille annetun tilan hyödykseen. 

Niiden uteliaisuus tuntui olevan pohjaton, kaikki paikat piti käydä läpi. Niin marjapuskien kuin autojenkin aluset. Lautapinojen reunat ja puupinojen välit ja kolot. Romukasan altakin löytyi hyviä piilopaikkoja, mutta kaikista paras oli se autotallin ja lautapinon välinen rako, jonne pääsi livahtamaan hyvin vaivihkaa ja täysin katseilta suojassa. Onneksi Ressin ja Plösön mielestä tärkeintä ei suinkaan ollut se piileskely, vaan juoksentelu ja ruohojen maistelu. 

Hyvin tarkkaavaisesti kanit kuitenkin kuuntelivat kaikkialta ympäriltä kuuluvia ääniä. Etenkin jos kuului jokin tavallisuudesta poikkeava ääni. Sen verran turvalliseksi kanit kuitenkin tutussa pihapiirissä olonsa tunsivat, ettei takajalkoja tarvinnut tömistellä. Riitti vain korvien höristely ja tarvittessa loikkiminen läheisimpään suojapaikkaan. 

Minusta alla oleva kuva on aivan erinomaisen hauska kuva siksi, että tuon samaisen kivirykelmän lähistöllä olen moneen kertaan onnistunut "hukkaamaan" Ressi kanin sitä syystä, että se on tismalleen noiden kivien värinen. Aikaisempinakin vuosina on tullut huomattua, että meidän pihapiiristä löytyy useampikin kivi, joiden viereen madagaskarin värinen kani maastoutuu täydellisesti :) 

Plösö vaikuttaisi tuumailevan millaisen auton hankkii sitten isona :) 

Ei äkkiä arvaisi, että alla näkyvä kuva osoittautui yhdeksi suosikki paikaksi. Tai ei siis ehkä olisi edes tullut mieleen arvata, ellei sattumoisin oli maannut kamera kanssa mahallaan ja tähtäillyt autotallin taakse. Löydätkö ensimmäisestä kuvasta kanin? Seuraavissa se onkin jo hieman helpommin havaittavissa.

Melko itsenäisiä nuo äiti ja poika osaavat olla, vaikka ovatkin niin läheisiä, knn vain äiti ja poika voivat olla. Silti ne eivät tarvitse toistensa tukea pihalla kulkiessaan. Kun pupulan oven aukaisee ensimmäisenä maailmalle lähtee aina Ressi. Hetken päästä Plösö ilmestyy ovelle tarkkailemaan tilannetta ja lähtee sitten omaan suuntaansa. Ne liikkuvat koko etupihan laajuisella aluulla omaan tahtiinsa, välillä rauhallisesti edeten ja parhaita ruohonkorsia tai lehtiä etsien, välillä hilpeästi hippulat vinkuen, minkä käpälistään pääsevät. Kun kanit yllättäen kohtaavat toisensa lähestyvät ne toisiaan hyvin varovasti varmustuakseen siitä onko kulkija tuttu vain tuntematon. Kun ne tunnistavat toisensa saattavat ne hetken verran hengailla keskenään, juoksennella edes takaisin tai laiduntaa yhdessä, mutta hyvin rohekasti lähteävt kumpiki sitten omaan suuntaansa taas hetken päästä kohdatakseen. 

Hirvittävän ihania nämä kanit ovat, ja mitä enemmän niiden ilonpitoa ja elämän riemua seuraa, sen syyllisempi olo itselle tulee kun ei pysty niille tarjoamaan täysin luonnonmukaisia oloja. Hyvin vahvasti olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, ettei kani ole mikään häkki eläin vaan luotu liikkumaan ja niiden tulee saada liikkua. En osaa kuitenkaan kokea niin, että kani nauttisi juurikaan ulkoilusta jossa se on kytketty useimmiten alle kahden metrin mittaiseen naruun ja omistaja kulkee jatkuvasti sen kantapäillä. Juurikin tästä syystä kun meillä kanit toisinaan ulkoilevat valjaiden ja narujen kanssa,  on niiden narujen pituus 15 metriä. Kun kysymyksessä on kevyt naru, ei se hidasta lainkaan kanin etenemistä muuta kuin silloin, kun sen on tarkoituskin tehdä niin! 

Kuten jo edellä mainitsin, kanit eivät kuitenkaan viime päivinä ole päässeet pihalle ulkoilemaan juurikin siitä syystä, että kun olen päivän valoisan ajan pois kotoa, en halua kaneja pimeässä pihassa niiden oman turvallisuuden takia ulkoiluttaa. Kovasti odotankin siis jo lumen tuloa, päivän pitenemistä ja etenkin sitä, että aurinko alkaa paistaa ja lämmittämään. Niin kanitkin pääsevät taas täysin rinnoin nauttimaan kanin elämästä. 

Ennen aurinkoa ja kevättä on kuitenkin edessä mustaakin mustempi joulukuu ja joulun odotus. Mitään kovinkaan erikoista en pupuille aio jouluksi laittaa. Mitä nyt ehkä hakea niille uusia havuja pupulaan. Kokonaisesta joulukuusesta kanit pääsevät kuitenkin nauttimaan vasta joulun jälkeen kun kuusi on riisuttu ja tuodaan ulos. Silloin se saa siirtyä kokonaisuudessaan kanien sisustuselementiksi ja kanit tietysti tuunata sen ihan oman makunsa mukaan :)