34.

Niin uskomattomalta kun se tuntuukin niin keräsin jo muutama päivä sitten kaneille ensimmäiset vihreät tuolta ulkoa. Etenkin kun ottaa huomioon vielä sen, että tätä tekstiä alettiin luonnostelemaan jo muutama viikko sitten. Kanit olivat tietenkin innoissaan maistelemassa, vaikka määrällisestihän tuota uutta vihreää oli vain hyvin vähän. 

"Suuri voima on auringolla, se sulattaa keväällä lumen..." Muistan lukeneeni joskus vuosia sitten jostakin runosta ja tottahan se on. Kyllä tuolla kevät auringolla on ihmeellinen voima. Kummasti sitä vain herää ihan erilailla elämään kun aurinko alkaa keväällä lämmittää sisintä myöten. Tuolla vanhan heinän alta uutta ruohoa etsiessä oli yllättävää oivaltaa se, että jos minulla ei olisi kaneja, tuskin osaisin olla niin onnellinen kevään ensimmäisistä ruohonkorsista. 

Tuolla kuvan otto hetkellä vihreää löytyi jo vähän enemmänkin. Näiden ruohojen ja vuohenputken alkujen lisäksi pupuille masistuu hyvin nyt kaikki erilaiset lehtipuiden oksat silmuineen ja erityistä herkkua niille tuntuu olevan nuo mustikan varvut, joissa tänään näin osassa jo pienet lehtien alutkin. 

Kyllä se nyt on sillä lailla, että vaikka tässä joku pieni takatalvi saattaisi tullakin, niin ei se meitä enää lannista :)