49.

(Kaksi edellistä kuvapainotteista postausta ovat ilmestyneet väärässä järjestyksessä.)

47. 

Kylläpä pääsikin ohi vilahtamaan pikku pupun syntymäpäivä..

Ressi, pieni pippurinen pupujussi täytti 

kuusi vuotta

viides päivä tätä kuuta. 

Kanit ovat edelleen hengissä ja hyvissä voimissa, kesken "talvikauden" sisään muuttamisestaan huolimatta. Terävän tuiskea Ressi neiti tympäätyi yhtenä päivänä hieman, kun tuuppasin kanit hetkeksi odottelemaan vessan oven taakse. Kun palasin päästämään kanit vapauteen, kävi neiti nappasemassa minua jalkapöydästä, ilmeisesti muistutukseksi siitä, ettei se pidä nenän edestä suljetuista ovista. Aamuin illoin kanit hyvin valveutuneita muistuttelevat siitä, ettei vain ruokinta pääse unohtumaan. Öiseen aikaan ne saavat käydä jaloittelemassa keittiön puolella ja toisinaan kun koirat on suljettu makuuhuoneen portin taakse, saavat kanit käydä kuljeksimassa muuallakin asunnossa. Melko rohkeasti ne kyllä ottavat tilan haltuun ja illalla oikein malttamattomina jo odottelevatkin, että milloinhan portit aukenevat. 

Muutama päivä sitten vitsailin, että on se mukava, kun nämä juhannuskelit jatkuvat näin helmikuulle asti. Silloin tosin paleli ja nyt tarkenee paremmin kuin hyvin. Vettä on satanut jo useamman päivän ajan ja lumet alkavat pikkuhiljaa olemaan häviämään päin. Positiivinen puoli kun pitäisi löytää jokaisesta asiasta, niin minun mielestäni on mukava koirien lenkityksen ohella kerätä pupuille metsästä varpuja. Lähinnä nyt on tullut poimittua matkaan mustikan ja puolukan varpuja, joista mustikka maistuu selkästi paremmin. 

Saapa nähdä, joko sitä kohta rupeaa pajujen oksiin silmuja ilmestymään, linnut ainakin laulavat kilpaa, kuin keväällä konsanaan. 

46.

Kanit ovat muuttaneet,

ulkoa sisään.

Siinäpä päällimäisenä mielessä olevat asiat.

Useampi ihminen  tuntuu olevan sitä mieltä, ettei näin saisi tehdä kesken talven, 

koska kanit ovat syksystä asti kasvattaneet paksua talvi turkkia ja ovat näin ollen vaarassa

kuolla lämpöhalvaukseen, kun ne siirretään sisätiloihin. 

Tämä talvi on ollut kummallinen, useammasta plus asteesta liki 30 asteen pakkasiin. Lämpötila erojen heittely on ollut melkoinen.

Ennen muuttoani ja kanien muuttoa pakkasia oli tuo liki -30 astetta, sitten kelit muuttuivat. Tämän muutoken aikana kanit muuttivat ulkoa muutamasta pakkas asteesta sisätiloihin, jossa lämpöä oli alta kaksikymmentä, plussan puolella tietenkin. 

Tuskailin asian kanssa pitkään, mutta enpä minä niitä oikein muuttamattakaan voinut jättää. 

Olipa se kaneja kohtaan sitten oikein tai väärin, niin ne saivat muuttaa ulkoa sisään ja näin reippaan kahden viikon sisällä viihtymisen jälkeen voin kertoa, etteivät ne ole olleet lähelläkään lämpöhalvaukseen menehtymistä. 

Ne vaikuttavat viihtyvän varsin hyvin, kuvat puhukoon jossain vaiheessa puolestaan.

45.

Liekö täällä blogissa jossain vaiheessa murehdittu sitä, että mitä sitten kun muutan pienempiin tiloihin asumaan ja joudun mahdollisesti rajaamaan kanien elintilaa huomattavasti pienemmäksi. 

No nytpä se on sitten edessä. Vuokrasopimus on allekirjoitettu ja muutto tiedossa vuoden vaihteessa, tai siis ensivuoden alussa. Kovasti olen pohdiskellut sitä, että mitäs tässä sitten kanien kanssa tehdään, tai ollaan tekemättä. Sepä selviää sitten siinä muuton yhteydessä. 

Katsotaanpa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. 

millaisia muutoksia, 

millaistta arkea. 

Saapa nähdä. 

Ressillä on karvan vaihto käynnissä. Näyttää aika hurjalta, ainakin jos ei tiedä mistä on kysymys.  Karvan vaihtuminen lähti käyntiin lapaluiden välistä arvoltaan euron kolikon kokoisella alueelta ja lähti siitä sitten leviämään hiljaksiin. Nyt karva on vaihtumatta vielä osittain kanin kyljistä ja takalistosta. Karut kuvat Puhukoon puolestaan, mutta muistetaan kuitenkin se, ettei kuvissa oleva kani voi huonosti, sillä on vain voimakas karvan vaihto käynnissä. 

43.

Hiljaiselo blogissa jatkuu, elämä pyörii omaan tahtiinsa, ei tapahdu ihmeitä, ei kummia. Kaikki siis hyvin, hiljaiselosta huolimatta. 

Heinää kuluu tasaiseen tahtiin, luonnosta löytyy vielä hyvin tuoretta tarjottavaa. Kaiken näköistä tulee kaneille poimittua, ovatpa ne tänä syksynä päässeet viinimarjojenkin makuun ja hyvin maistuu. Samoin vadelmat uppoavat kaneihin hyvin. 

Heinän ohella jo useamman vuoden ajan jämälaumani on nauttinut suomalaisesesta Rodo Rabbit Breederistä. Olen tykännyt siitä juurikin sen kotimaisuuden vuoksi ja siksi, että se on meidän lauman ylläpito tarkoitukseen erinomaisesti toimiva pelletti vaihtoehto. 

Kovin suuria määriä pellettiä nuo kanit eivät syö ja kesäajan olen antanut niille pellettiä vain iltaisin hoitokäynnin yhteydessä. Nyt kun syys on edennyt pidemmälle ja kelit alkaneet hiljalleen viilenemään olen sekoittanut pelletin sekaan vähän myös kauraa. 

Viimeisimmän eläinkaupan käynnin yhteydessä innostuin ostamaan myöskin kahta erilaista pellettiä, sellaista mitä meillä ei koskaan aikaisemmin ole tarjoiltu. Siispä kokeiluun meidän pupulassa pääsivät nämä kaksi, joista toinen on Genesis Rabbit Alfalfa

ja toinen VL Complete Cuni

Näitä kahta lähdin jo varovasti maistatuttamaan ja muutaman päivän (ja muutaman pelletin) kokemuksella voin sanoa, että Ressi, joka on aina ollut varsin ahne pelleteiden ja tuoreen suhteen, syö hyvällä ruokahalulla kaikkea kolmea pellettiä (Rodo, Genesis ja VL Complete cuni) nirsoilematta tai valikoimatta sen tarkemmin mitä suuhunsa laittaa. Plösö puolestaan syö hyvällä ruokahalulla kahta aiemmin mainittua, mutta ainakin toistaiseksi vielä sylkee suustaan tuon viimisimmän eli VL pelletin. 

Ihan hauskanen juttu sinänsä, että jälkimmäisen mainostetaan olevan juurikin suoliston parhaaseen mahdolliseen tasapainoon, minkä saavuttaminen ei Plösön kanssa ole ollut ihan helppo homma. 

Nyt se on kuitenkin pysynyt loistavassa kunnossa läpi kesän ja olen ollut niin onnellinen siitä, että olen pystynyt tarjoamaan niille tuoretta päivittäin, ilman että sillä olisi ollut minkäälaista vaikutusta Plösön suoliston toimintaan. Jes!

42. 

Hullulta tuntuu, mutta niin se vain on. Plösö täyttää taas vuosia. Hassu sanonta sinänsä, sillä eiväthän vuodet lisäänny kuin yksi kerrallaan. No lisääntyivät miten vaan, niin Plösöllä  niitä on nyt takana päin kolme. 

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin totta se vain on. 
Ihan tarkkaa syntymäaikaa Plösölle ei ole tiedossa, sehän kun löytyi tuolta meidän pupulasta arviolta kolmen viikon ikäisenä. Päätin kuitenkin silloin, että lasken poikasen löytö päivästä kolme viikkoa taaksepäin ja valitsen sen päivän tuon pienen mustan pojan syntymäpäiväksi. Ja niinhän sitten tein. 

Plösö on edelleen nimensä veroinen, jo hyvin nuorena kastroitu uros hieman pulskassa kunnossa, mutta sellainen se on ollut lähes koko ikänsä. Toki kiivaimman kasvupyrähdyksen aikana se oli hyvinkin solakassa kunnossa, mutta kastroinnin jälkeen massaa kertyi aavistuksen liikaa, eikä se ole näiden vuosien mittaan siitä yhtään vähentynyt. Pienestä pyöreydestä huolimatta kani on aina ollut varsin reipas liikkeissään  ja nauttinut aina vapaudesta sydämensä kyllyydestä. 

Tämä pieni musta ns. ylläripylläri aiheutti pientä pään vaivaa minulle muutamana päivänä heti löytymisensä jälkeen, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen siihen, että päätin jättää Plösön kotiin lauman jatkeeksi. Etenkin kun oikeasta laumasta on enää jäljellä vain kaksi. Äiti ja poika, joiden sopusointuista elämää ja yhdessä oloa on totisesti ilo seurata. 

Niinhän siinä sitten kävi, että kello ehti muutaman minuutin yli puolen yön, eli mainittakoon vielä tässä että Plösö vietti syntymäpäiväänsä siis eilen.. ☺