47. 

Kylläpä pääsikin ohi vilahtamaan pikku pupun syntymäpäivä..

Ressi, pieni pippurinen pupujussi täytti 

kuusi vuotta

viides päivä tätä kuuta. 

Kanit ovat edelleen hengissä ja hyvissä voimissa, kesken "talvikauden" sisään muuttamisestaan huolimatta. Terävän tuiskea Ressi neiti tympäätyi yhtenä päivänä hieman, kun tuuppasin kanit hetkeksi odottelemaan vessan oven taakse. Kun palasin päästämään kanit vapauteen, kävi neiti nappasemassa minua jalkapöydästä, ilmeisesti muistutukseksi siitä, ettei se pidä nenän edestä suljetuista ovista. Aamuin illoin kanit hyvin valveutuneita muistuttelevat siitä, ettei vain ruokinta pääse unohtumaan. Öiseen aikaan ne saavat käydä jaloittelemassa keittiön puolella ja toisinaan kun koirat on suljettu makuuhuoneen portin taakse, saavat kanit käydä kuljeksimassa muuallakin asunnossa. Melko rohkeasti ne kyllä ottavat tilan haltuun ja illalla oikein malttamattomina jo odottelevatkin, että milloinhan portit aukenevat. 

Muutama päivä sitten vitsailin, että on se mukava, kun nämä juhannuskelit jatkuvat näin helmikuulle asti. Silloin tosin paleli ja nyt tarkenee paremmin kuin hyvin. Vettä on satanut jo useamman päivän ajan ja lumet alkavat pikkuhiljaa olemaan häviämään päin. Positiivinen puoli kun pitäisi löytää jokaisesta asiasta, niin minun mielestäni on mukava koirien lenkityksen ohella kerätä pupuille metsästä varpuja. Lähinnä nyt on tullut poimittua matkaan mustikan ja puolukan varpuja, joista mustikka maistuu selkästi paremmin. 

Saapa nähdä, joko sitä kohta rupeaa pajujen oksiin silmuja ilmestymään, linnut ainakin laulavat kilpaa, kuin keväällä konsanaan.