24.

Kun kotipiha alkoi käydä liian pieneksi ja tutuksi keksimme lähteä pupujen kanssa läheisen pellon metsäsaarekkelle. Ja voi miten sieltä riitti iloa pitkäksi aikaa. Tosin ensi alkuun kaikkia hieman jännitti uusi ympäristö.

Jonkin verran siinä käytettiin sellaista tönimistaktiikkaa, että kuka sieltä nyt sitten ensimmäisenä joutuu lähteä laajaa maailmaa tutkimaan. Muutama hyppy pois päin ja heti takaisin kopan suojiin. Siitä sitten hiljalleen lähti, loikkaus kerrallaan.

Oli mielenkiintoista seurata miten kanit käyttäytyivät täysin vieraassa ympäristössä. Ja etenkin sitä, miten ne toivat yksilöinä ja yhteisenä laumana.

Loppujen lopuksi hieman yllättäin kaikista rohkeimmaksi osoittautui Rilla, vaikka pitkään vaikutti siltä että Ressi ensimmäisenä ylittää kynnyksen lähteä tuota koppaa kauemmaksi.

Ja niinhän siinä kävi, että Rilla lähti valloittamaan ensimmäisenä maailmaa.

Ressillä olisi kovasti tehnyt mieli lähteä Rillan jalan jäljille, mutta vielä mietitytti.

Plösökin alkoi näyttää merkkejä sen puolesta, että rohkea rokan syö.

Ja niinhän siinä kävi, että pitkän harkinnan jälkeen metsää haistelemaan uskaltautui muukin lauma, yksi kerrallaan.

"Metsäjänikset"

Taustalla Plösö ja etualalla melko hyvin maastoutuva Ressi.

Ressi.

Rilla ja lehti.

Ressi

Rilla

Plösö

23.

Kun syksy kului pidemmälle ja vaahteran lehdetkin haravoitu moneen kertaan pois alkoi piha näyttää melko ruskean sävyiseltä. Säännölliset vesisateet saivat maan märäksi ja kuraiseksi. Jotain piti keksiä, että kanien ulkoilutusta pystyi jatkamaan vielä..

Ei muuta kun vähäiset jäljelle jääneet vaahteran lehdet isoon kasaan keskelle juoksutusaitausta, kuusen oksia kävin hakemassa tuosta meidän melkoisen pitkäksi venähtäneestä kuusiaidasta.

Muitakin oksia löytyi pihapiiristä ja sen läheisyydestä. Erityisiä suosikki oksia meidän pupuilla ovat olleet haapa, pihlaja ja paju. Joskin pupuille maistuvat jossain määrin myöskin vaahtera, leppä ja koivu.

Aina kun pupuja ei ollut aikaa vahtia ja pitää silmillä, saivat ne tyytyä oleskelemaan omassa turvallisessa aitauksessaan. Ja kyllähän niillä sielläkin mukavasti löytyy liikkuma tilaa, vaikka jotenkin se tuntuu vain siltä, ettei niillä ikinä voisi olla sitä liikaa.

22.

Meidän pupulan edustalla kasvaa valtavan kokoinen vaahterapuu ja aina syksyn tullen ihanat keltaiset ja punaset lehdet alkaa hiljalleen tipahdella alas :) Tänä syksynä kanitkin pääsivät nauttimaan tästä väriloistosta.

21.

Kesä 2013 meni meillä aikalailla ulkoilujen merkeissä ihan jo pelkästään sillä, että kanit asustelivat pupulassa, jossa niillä oli vapaa pääsy sisään ja ulos ihan oman tahtonsa mukaisesti. Sen lisäksi ne pääsivät päivittäin viettämään aikaansa juoksutus aitaukseen, jossa niillä oli mahdollisuus "laiduntaa" oman tahtonsa mukaan juuri niin paljon kuin halusivat. 

Koskapa pihasta oli hävinnyt kanien paratiisi, tuo ruohottunut kukkula, piti niille keksiä jotain korvikkeita sen tilalle. Yksi toimivaksi todettu ratkaisu oli tällainen kova muovi putki, joka meillä oli käytössä jo Asikalassa sisätiloissa. Kanit ottivat hyvin vastaan tuon "keinotekoisen" tunnelin. 

 Kanien mielestä parasta huvia oli kuitenkin juurikin auringosta nauttiminen, nurmikolla laiduntaminen ja villien riemuhyppyjen loikkiminen.

Plösöstä oli kasvanut kaikin puolin mahtava kanin alku. Jotenkin pidän siitä kaikin puolin, se on hyvinkin sellainen omaa silmääni miellyttävän mallinen ja oloinen. Monesti ajattelin, että enpä taida minkään muun mallisia kaneja kohta ollenkaan, kuin tuon Plösön ja Ressin mallisia sekametelisoppa kaneja :)

Melkeinpä välillä harmittaa, että tulin tuon Plösön kastroineeksi. Olisihan se ollut mukava, jos jonkin asteinen kanin kasvatukseni olisi lähtenyt tästä omasta laumasta liikkeelle. Toisin kuitenkin kävi. 

Mikäs voisi olla yhdyskunta ja laumaeläimestä sen mukavaa, kuin päiväumet lajitovereiden kanssa.

"Pupuvahdin" toimenkuvaan kuului päivystäminen 24/7 ja useimmiten vielä aina "tutti suussa"