14.

Syksyn tullen lähdin opiskelemaan klinikkaeläinhoitajaksi, tiedossa oli muutto uudelle paikkakunnalle. Hyvin viime tippaan lähdin asuntoa hakemaan ja lopulta sellaisen löysinkin. Ensi alkuun jätin puput vielä tuttuun kotipiiriin, sillä en yhtään tiennyt minkälainen pohjaratkaisu asunnossa oli. 

Lokakuussa 2012 ensilumi satoi lokakuussa. Pupulasta oli tehty talviasuttava ja puput jäivät sinne toistaiseksi asumaan. Kaneille löytyi onneksi hoitaja, jolloin minulla oli yksi murhe vähemmän. Ressin poika Plösö sai jäädä kotiin lauman jatkeeksi ja sen hieman minua huolestutti se, että miten kaikki sujuu siihen asti kunnes sen saa kastroitua. En kania missään nimessä halunnut erottaa laumasta, joten pienellä riskillä mentiin ja Plösö kastroitiin heti kun se vain oli mahdollista. 

Sain itse toimia tutun eläinlääkärin avustajana kanin kastraatiossa ja nuori eläinlääkäri laski hyvin tarkasti Plösölle tarvittavien rauhoitusaineiden määrät. Kani saatiin rauhoitettua ja karvatkin ajeltua ja siirryimme leikkurin puolelle. 

Kaikki meni hyvin ja sain kotiin vielä hyvin sikeästi nukkuvan kanin. Illaksi olin lähdössä kylään, joten päätin ottaa nuoren kanipojan mukaan kyläreissulle, niin että pystyisin seuraamaan sen heräilemistä ja sitä, miten toipuminen lähtee käyntiin. 

Koulusta olin siinä vaiheessa oppinut jo sen verran, että kaneilla ja jyrsijöillä leikkauksesta toipumisessa on ensiarvoisen tärkeää saada ne syömään heti heräämisen jälkeen. Niinpä otin kanille mukaan laadukasta heinää ja pellettiä. Ostinpa sille jopa Oxbown toipilasheinää, jota tosin yksikään kaneistani ei suostunut syömään, ei toipilas, eivätkä ihan kunnossakaan olevat yksilöt. 

Tässäpä muutama kuva toipilaasta

Koska Plösöltä oli ajeltu karvoja, en halunnut sitä viedä yöksi viileään pupulaan. Niinpä otin yöksi sen kaveriksi sisään Riesan. Ressiä, tai puolestaan Rillaa en voinut edes ajatella tuovani sisään toisistaan erossa, sillä niillä tuntui kahnauksia syntyvän aina välillä ihan muutenkin, ilman ylimääräisiä erottamisiakin. Koko laumaa en taas nähnyt järkeväksi sisään tuoda, sillä ne olivat loppu kesän ja alkaneen syksyn aikana tottuneet pikkuhiljaa viileneviin ilmoihin ja alkaneet jo kasvattaa itselleen kunnon talvikarvaa. 

Plösö toipui hyvin ja sain siltä tikitkin poistettua itse. Enää ei tarvinnut murehtia sitä, että pupulaumani kasvaisi ei toivotusti. Vaikka eipä Plösökään alunperin ollut mitenkään toivottu, se vain löytyi pupulasta ja osoittautui alun harmien jälkeen varsin iloiseksi yllätykseksi.